Tekijä: admin

Kategoriat
Yleiset

Espoon sairaalan päivystysosastolla kaatumisten ehkäisyn asialla

EPOS on Jorvin sairaalan päivystyslisärakennuksessa toimiva perusterveydenhuollon osasto. Osastolla hoidetaan lyhytaikaisesti akuuttigeriatrisia potilaita ja tulosyy on usein kaatuminen. Suurimmalla osalla potilasta kaatumisriski on lisääntynyt jo korkean iän vuoksi, lisäksi valtaosalla krooniset ja akuutit sairaudet, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä aistipuutokset ovat tähän vaikuttamassa. Monet potilaista käyttävät kotihoidon palveluita, mutta osastolle tulee myös hyväkuntoisia ja itsenäisiä ikäihmisiä esimerkiksi infektionhoitoon. Osastolla työskentelee päivittäin sairaanhoitajia, lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Sairaalassa kaatumisen ehkäisyn kannalta varhainen mobilisointi on keskeistä. Lisäksi on tärkeää löytää tapoja, joilla voidaan ennaltaehkäisevästi puuttua kaatumisriskiin ja varmistaa toimintakyvyn säilyminen tulevaisuudessakin.

Pilotti kansainvälisen suosituksen ja vaikuttavien käytänteiden pohjalta

Marraskuussa 2023 EPOS:lla toteutettiin pilotti kaatumisen ehkäisyn toimintamallista, jonka laadinnassa hyödynnettiin maailmanlaajuisia kaatumisen ehkäisyn suosituksia. Pilotoitava malli perustuu tutkimusten perusteella vaikuttaviin käytänteisiin. Mallissa on hyödynnetty muiden muassa UKK-instituutin Kaatumisseulan materiaaleja. Pilotista kerättiin palautetta henkilökunnalta ja käytön harjoittelua jatkettiin.

Kaatumisen ehkäisyn toimintamalli käytännössä

EPOS:n kaatumisen ehkäisyn toimintamalli toimii siten, että potilaan saapumista seuraavana aamuna hänelle tehdään lyhyt kaatumisvaaran arviointi (FRAT-mittari) moniammatillisella kierrolla, johon potilaan lisäksi osallistuvat lääkäri, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti. FRAT sisältää potilaan kaatumishistorian, käytössä olevat kaatumisriskiä lisäävät lääkkeet, henkisen tilan sekä muistin ja kognition. Kaatumisriskin perusteella valitaan toimenpiteet osastojaksolla toteutettaviksi.

Mikäli kaatumisvaara todetaan suurentuneeksi, valitaan potilaan kanssa yhteistyössä siihen vaikuttavia asioita, joihin osastojakson aikana puututaan. Potilaan kotiutuessa varmistetaan, että tieto tehdystä kaatumisriskin arvioinnista, toteutetuista toimenpiteistä sekä mahdollisista suositelluista jatkotoimista siirtyvät hoitotyön yhteenvetoon kirjattuna potilaan kotiin tai jatkohoitopaikkaan.

Mallin juurruttamisen haasteet

Osastotyössä, jossa hoitajien aika kuluu uusien potilaiden vastaanottamiseen, perushoitoon sekä potilaiden kotiuttamiseen, uusien käytänteiden omaksuminen on koettu haasteeksi. Lisäksi kaatumisen ehkäisyn toimintamallin tuomaa lisäarvoa on kyseenalaistettu, koska mallia käyttämällä potilaille suositellut toimenpiteet ovat samoja, joita osastolla muutenkin tehdään. Ero on kuitenkin siinä, että usein potilaan saamat tutkimukset, arvioinnit ja niiden myötä myös hänen saamansa hoito perustuvat kunkin hoitavan ammattilaisten ammattitaitoon ja kokemukseen. Potilaiden arvioiminen samalla mittarilla ja moniammatillisen tiimin hyödyntäminen toimenpiteiden valinnassa potilaan mielipidettä kuunnellen, varmistavat tasalaatuisen hoidon.

Tulevaisuuden toimintamallia kehittämässä

Geriatrian professori Esa Jämsen oli maaliskuussa 2024 puhumassa Espoon sairaalassa aiheella: Miten saada hoitopaikat riittämään? Jämsen painotti toimintakyvyn laskun suhteen varhaisen puuttumisen merkitystä. Nykyisten hoivapaikkojen riittävyyden takaamiseksi pitäisi niitä tarvitsevien määrä vähentyä seuraavan viiden vuoden aikana viidenneksellä ja vuoteen 2035 mennessä kolmanneksella. Tulevien vuosien aikana suhteellisesti suurin määrällinen kasvu tulee kuitenkin olemaan juuri eniten apua tarvitsevan vanhimman ikäryhmän keskuudessa.

Jämsen esitteli nykykäytännön, jossa sairaalassa potilasta hoidetaan vain akuutin tulosyyn vuoksi. Tämä on ikääntyneellä pääsääntöisesti vain niin sanotusti jäävuoren huippu. Esimerkiksi keuhkokuumeen vuoksi päivystykseen joutuneella potilaalla saattaa pinnan alla olla tekijöitä, jotka hänen toimintakykyään heikentävät ketjureaktion lailla: monilääkitys aiheuttaa matalan verenpaineen, mistä seuraa huimausta, kaatumispelkoa, liikkumisen rajoittamista, toimintakyvyn lasku ja kaatumisriskin lisääntyminen. Kaatumiset ovat suuri riski itsenäiselle kotona pärjäämiselle ja laitoshoitoon joutumiselle. Mikäli keuhkokuumeen hoidon ohella potilaan mataliin verenpaineisiin kiinnitetään huomio, virheellinen lääkitys korjataan ja huimaus loppuu, jatkaa potilas liikkumista myös kodin ulkopuolella. Samalla hänen toimintakykynsä säilyy riittävänä mahdollistaen itsenäisen kotona asumisen pidempään. Jämsen painotti, että lähitulevaisuudessa ikääntyvän hoidossa painopiste tulee siirtää kohti laajempaa geriatrista arviointia, jolloin toimintakykyyn heikentävästi vaikuttaviin asioihin puutaan jo ennen kuin ne vaarantavat potilaan itsenäisyyden. Espoon sairaalan päivystysosastolla ollaankin vastaamassa juuri tähän tarpeeseen.

KIRJOITTAJA:

Hanna Tupamäki

Fysioterapeutti, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Espoon sairaalan päivystysosasto

hanna.tupamaki@luvn.fi

www.linkedin.com/in/hannatupamaki

Kategoriat
Yleiset

Muistiystävällinen koti

Kodin muutostöihin kannattaa ryhtyä heti, kun muistisairaus on todettu

Muistiystävällinen koti on avain muistisairaan henkilön turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Kun muistisairaus diagnosoidaan, on tärkeää ryhtyä kodin muutostöihin välittömästi. Tavoitteena on luoda ympäristö, joka tukee muistisairaan itsenäisyyttä ja auttaa häntä selviytymään arjen haasteista itsenäisesti mahdollisimman hyvin ja pitkään.

Kodin merkitys korostuu erityisesti muistisairaille henkilöille. Se tarjoaa turvallisen ympäristön, jossa muistisairas voi tuntea olonsa turvalliseksi ja itsenäiseksi. Kodin mukauttaminen muistisairaalle on avainasemassa, jotta hän voi selviytyä arjen haasteista mahdollisimman hyvin.

Esteettömyys on muistiystävällisen kodin peruspilari

Kodissa tulee olla riittävästi tilaa liikkua huomioiden käytettävät apuvälineet, ja päivittäin tarvittavien esineiden tulee olla helposti saatavilla ilman korokkeita tai vaikeakulkuisia esteitä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää wc:n, kylpyhuoneen ja keittiön kalusteiden sekä käyttötavaroiden sijoitteluun, joiden tulee olla helposti saavutettavissa. On tietenkin välttämätöntä, että tilaan pääsee turvallisesti mahdollisten apuvälineiden kanssa. Tämä saattaa vaatia oviaukkojen leventämistä ja kynnyksien poistamista. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa nojatuolien, sohvan, sängyn, ruokapöydän ja -tuolien mitoitukset. Niiden luo pitää olla esteetön reitti, korkeudet asukkaalle sopivia ja niistä tulisi päästä omatoimisesti ylös.

Arkeen tuo sujuvuutta, kun tärkeille tavaroille, kuten avaimille, kaukosäätimelle, silmälaseille, otetaan käyttöön vakipaikat sairauden alkuvaiheessa, jolloin muistisairausdiagnoosin saanut henkilö oppii vielä muistamaan ne.

Valon ja värien voima

Minulta kysytään usein mikä erottaa muistiystävällisen ympäristön suunnittelun tavallisesta suunnittelusta. Lyhyt vastaus kysymykseen on: valot ja värit sekä värien väliset tummuuskontrastit. Iän karttuessa meille kaikilla tulee näkemiseen vaikuttavia muutoksia. Muutoksia tapahtuu mykiössä, pupillissa, verkkokalvoilla ja aivoissa. Verkkokalvolle pääsevän valon määrä pienenee ikäännyttäessä. Esimerkiksi 60-vuotiaan valontarve on noin kolme kertaa suurempi kuin 20-vuotiaan.

Valaistuksella on suuri merkitys muistisairaan henkilön hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Hyvä valaistus ei ainoastaan paranna näkökykyä, vaan se myös vaikuttaa mielialaan ja henkilön vuorokausirytmiin. Sisäinen kello ajastaa elimistön. Vuorokausirytmiä imitoiva valaistus, joka mukautuu vuorokauden eri aikoihin ja tilanteisiin, voi auttaa ylläpitämään luonnollista unirytmiä ja parantaa yöunen laatua. Riittävä valaistus auttaa muistisairasta henkilöä hahmottamaan ympäristöään paremmin ja vähentää siten myös kaatumisriskiä. Värin kokeminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat henkilön omat kokemukset ja kulttuuri.

Värien tummuuskontrastit ovat myös tärkeitä tilan hahmottamisen kannalta. Kontrastit auttavat muistisairasta henkilöä hahmottamaan tilaa, siinä olevia huonekaluja ja pintoja. Esimerkiksi, kun lattia on tummempi, kuin seinät, ja seinien kulmakohdissa vaihtuu seinän tummuusaste, niin se auttaa hahmotusongelmaista henkilöä tilan ymmärtämisessä ja auttaa liikkumaan turvallisesti tilassa. Selkeät väri- ja kontrastierot vähentävät sekaannusta ja helpottavat arjen toimintoja.

Aktiivinen ja itsenäinen arki

Muistiystävällinen ympäristö tukee ennaltaehkäisevää arkikuntoutusta ja siten myös muistisairaiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisestä ja parantamista. Kun tilat ovat suunniteltu muistiystävälliseksi, ne mahdollistavat ja tukevat päivittäisten toimintojen toteuttamista, kuten ruoanlaittoa, siivoamista ja pukeutumista. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa muistisairaan henkilön itsenäisyyttä ja toimintakykyä arjen askareissa, mikä puolestaan edistää hänen hyvinvointiaan, elämänlaatuaan ja oman toimijuuden kokemista. Näin arkikuntoutuksesta saadaan kaikki hyöty irti liikkumisen ergonomiaan, apuvälineiden käyttöön ja turvallisuuteen kotona.

Hyvinvoinnin tukipilarit

Yhteenvetona voidaan todeta, että kodin mukauttaminen muistisairaalle on tärkeää hänen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa kannalta. Muistiystävällisen kodin perusta on esteettömyys. Valaistuksen ja värien merkitys tilan hahmottamisessa on keskeinen, ja niiden suunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota muistisairaan kodissa. Lisäksi ennaltaehkäisevä arkikuntoutus auttaa ylläpitämään ja parantamaan muistisairaalle henkilölle tärkeää fyysistä toimintakykyä. Muistiystävällisen kodin tavoitteena on kannustaa ja tukea muistisairasta henkilöä käyttämään kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla.

KIRJOITTAJA:

Tuija Salmi

sisustussuunnittelija, esteettömyyskartoittaja (ESKEH)

Tampellan Työhuone Oy
Pellavanlikanpolku 4 B 38
33100 Tampere

+358 500 223 892
tuija@tampellantyohuone.fi

www.tampellantyohuone.fi

Kategoriat
Kinestetiikka Yleiset

Ergonominen avustaminen tukee ikääntyneen toimintakykyä ja lisää fysioterapeutin työhyvinvointia

Omakohtaiset kipukokemukset ja vääränlaiset työskentelytaidot ovat innostaneet minua syventymään ergonomiseen avustamiseen. Mitä ergonominen avustaminen on ja miksi fysioterapeuttien tulisi olla kiinnostunut ergonomisesta avustamisesta? Pohdin aihetta fysioterapian näkökulmasta ja pyrin omakohtaisten kokemusten kautta valaisemaan asiaa fysioterapiasta kiinnostuneille.

Kuvio 1. Ergonomiseen avustamiseen vaikuttavat tekijät.

Kyllä selkä tietää, millaisessa asennossa kannattaa työskennellä

Olen valmistunut fysioterapeutiksi milleniumina opiskelupaikkani ensimmäisestä AMK-ryhmästä. Välillä hämmästelen, kuinka vähän siihen aikaan oli ergonomiaopetusta tai ohjausta potilaiden liikkumisen ja siirtämisen avustamiseen. Ensimmäisessä neurologisen fysioterapian työpaikassani oli hyvin tyypillistä, että asiakkaita siirrettiin halausotteella pyörätuolista plintille. Kattonosturi olisi ollut käytössä, mutta harva sitä käytti. Tarkastellessani asiaa monen vuoden takaa, toimintani kauhistuttaa.

Vastavalmistuneena fysioterapeuttina minulla kävi viikoittain samoja neurologisia asiakkaita yksilöfysioterapiassa. Opin nopeasti avustamaan heitä siirtymisissä, mutta samalla opin myös sen, keiden kanssa kannattaa pyytää kollegalta apua. Ensimmäiseksi asiasta muistutti oma selkä ja siihen kohdistuva kipu.

Välillä huomasin, että syringomyeliaa sairastavan ja sähköpyörätuolilla liikkuvan asiakkaan sai toisinaan kevyesti makuulta istumaan ja toisinaan emme onnistuneet asiassa lainkaan. Lopulta kokemuksellisuuden kautta huomasin, että kolmiulotteinen tekniikka kaksiulotteisen sijaan on minulle kevyempää ja lisää makuulta istumaan nousun onnistumisprosenttia. Aika monta otsan hikikarpaloa tähän oivallukseen vaadittiin. Tässä vaiheessa selkäni oli tehnyt ensimmäiset konkreettiset havainnot tekniikan merkityksestä potilassiirroissa. Samalla asia oli tallentunut sekä hyvässä että pahassa liikemuistiini.

Kun tietää asiasta liian vähän, haluaa tietää lisää

Marraskuussa 2007 aloitin tutkijana Työterveyslaitoksella. Samalla minulle tarjoutui mahdollisuus aloittaa väitöskirja työtehtäviini liittyvästä hankkeesta: Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä – monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa.

Potilassiirrot kiinnostivat minua, sillä olin fysioterapeuttina toimiessani ollut monissa tilanteissa, joissa asiakas oli asettanut tavoitteekseen päivittäisissä tilanteissa itsenäisesti pärjäämisen. Samalla olin myös havainnut tule-puolella toimiessani, kuinka sote-alan ammattilaiset kertoivat työnsä kuormitustekijöistä ja haasteista, joita liittyi potilassiirtoihin.

Työterveyslaitoksella syvennyin tutkimuksiin, ergonomiseen avustamiseen ja työfysioterapiaan. Tutkimusmatka oli paikoin noloa ja aiheutti ristiriitaa: minua alkoi suorastaan hävettää, että olin fysioterapeuttina käyttänyt tieteellisesti vääriksi todistettuja nosto- tai siirtotekniikoita tai asenteeni omaa tuki- ja liikuntaelinterveyttä kohtaan oli ollut vähättelevää ja kaikkivoipaista – eihän nuorelle ja fyysisesti hyväkuntoiselle tule-vaivoja ilmaannu. Omalla asenteelleni ja toiminnallani olin estänyt työpaikan turvallisuuskulttuurin kehittymistä.

Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa! Tiedonnälkä kuitenkin kasvoi ja samalla tarve edistää ergonomisen avustamisen kouluttamista, sillä siitä hyötyisivät sekä avustettavat että avustajat. Myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että aiemman poisoppimisessa tarvitaan oppimiskriisiä ja ristiriitaa, jotta uuden tiedon omaksuminen on mahdollista. Tätä prosessia olen saanut tukea myös monien koulutettavien kohdalla.

Ergonomisessa avustamisessa potilassiirtoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti

Koulutuksiini on osallistunut useita fysioterapeutteja, työfysioterapeutteja tai sote-alan opettajia. Fysioterapeutit tarkastelevat ergonomista avustamista lähinnä avustettavan aktivoinnin ja apuvälinetarpeen kannalta. Lisäksi he ovat kiinnostuneita perusliikkumisen ohjauksesta. Työfysioterapeuttien näkökulmana on, kuinka he pystyvät tukemaan avustajien työkuormituksen vähentymistä ja ohjaamaan oikea-aikaisesti apuvälineiden käyttöä. Sote-alan opettajat haluavat tietää, kuinka ergonomista avustamista kannattaa opettaa.

Monesti koulutettavat ovat todenneet, että heillä on ollut ennen koulutusta ergonomisesta avustamisesta liian kapea käsitys: ”Se nyt vain on työasentojen tarkastelua ja nostimen käyttökoulutusta.” Koulutuksen jälkeen ergonominen avustaminen on ymmärretty kokonaisvaltaisesti sekä avustettavan että avustajan terveyden ja turvallisuuden edistämisenä, johon vaikuttavat yhteiskunnalliset säädökset, organisaatio, toimintaympäristö ja -järjestelmä, apuvälineet, avustustehtävä, avustajan sekä avustettavan vuorovaikutus ja toiminta (Kuvio 1). Käytännönläheisessä koulutuksessa ei ole pelkästään läpikäyty tutkimuksia ja teoriaa, vaan tietoa on hyödynnetty konkreettisissa avustustilanteissa ja asiakasesimerkeissä. Tekniikoiden ja apuvälineiden käyttöä on perusteltu tiedolla ja käytännön taidon opiskelulla.

Fysioterapeuteille koulutus on antanut paljon varmuutta manuaaliseen ohjaukseen, erilaisten avustustekniikoiden valintaan ja apuvälineiden hyödyntämiseen. Tämän vuoden koulutuspalautteena oli kiva kuulla, että fysioterapeutti, joka oli käynyt aiemminkin vastaavia koulutuksia, oli saanut koulutuksesta useita uusia oivalluksia sekä alkanut myös laajemmin kiinnittää huomiota, kuinka avustustilanteissa kollegat toimivat. Hänen mukaansa usealla olisi tarve vielä kehittää potilassiirtotaitojaan.

Itsekin olen huomannut, että perusliikkumisen ohjauksessa tai avustetavan liikkeen fasilitoinnissa riittää äärettömästi opeteltavaa. Vaikka keho liikkuu anatomisesti kaikilla lähes samankaltaisesti, yksilölliset erot ja toimintarajoitteiden haasteet tuovat tilanteeseen moniulotteisuutta. Kun tähän lisätään vaihtelevat ympäristöt ja toimintaan liittyvät moninaiset tekijät, niin yksinkertaisesta asiasta tuleekin yllättävän monimutkainen.

Ergonomisen avustamisen lähtökohtana on avustettavan ja avustajan välinen toimiva vuorovaikutus ja fysioterapian tavoitteet. Lisäksi toiminnalla pyritään tukemaan avustettavan voimavaroja samanaikaisesti, kun avustajan työturvallisuus ja -hyvinvointi huomioidaan. Pyrimme win-win tilanteeseen, mikä on kaikkien osapuolten etu!

KIRJOITTAJA:

Virpi Fagerström

kouluttaja/ toimitusjohtaja

Ergomentor Oy

virpi.fagerstrom@ergomentor.fi,

www.ergomentor.fi

Kategoriat
Kinestetiikka Moniammatillisuus

Kinestetiikan vaikutus fysioterapeutin työhön ikääntyneiden ympärivuorokautisessa yksikössä

Kuva. Pixabay.

Avustettaessa iäkästä ympärivuorokautisessa yksikössä asuvaa henkilöä on toimivalla vuorovaikutuksella ja kunnioittavalla kohtaamisella merkittävä rooli avustustilanteen sujumisen kannalta. Olemalla aidosti läsnä avustustilanteissa annamme signaalin, että olen tässä sinua varten ja yhdessä me onnistumme.

Tämä blogiteksti tarkastelee kinestetiikan® toimintamallin käytön vaikutuksia fysioterapeutin ja moniammatillisen tiimin työhön ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisen laatuyksikössä.

Mitä kinestetiikka sitten on? Kinestetiikka on voimavaralähtöinen toimintamalli, jota käytetään sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä (Hantikainen 2018: 15). Se perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen sekä avustettavan kunnioittavaan kohtaamiseen. Usein kuulee kinestetiikasta puhuttaessa, että se on sitä siirtämistä. Kinestetiikka ei kuitenkaan ole mikään siirtomenetelmä, vaan sen avulla avustajat, niin ammattilaiset kuin läheisetkin, kuten omaishoitajat oppivat kiinnittämään huomiota

  • toimivaan vuorovaikutukseen
  • ihmisen luonnolliseen tapaan liikkua
  • aistien käyttöön
  • näiden kaikkien merkitykseen tuettaessa avustettavaa (Hantikainen 2018: 16).

Kinestetiikassa keskitytään avustettavan jäljellä oleviin voimavaroihin, ei siihen mikä ei enää toimi tai mitä hän ei enää pysty tekemään (Hantikainen 2018: 16). Kinestetiikassa avustamista lähestytään positiivisella asenteella etsien yhdessä avustettavan kanssa keinot, joita voidaan hyödyntää liikkumisessa.

Koulutus ja moniammatillisuus

Kinestetiikkakoulutuksessa yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada kurssilaiset ymmärtämään oman liikkumisen ja vuorovaikutuksen vaikutus avustettavaan (Fringer, Huth & Hantikainen 2014: 758). Avustustilanteessa avustajan liike antaa avustettavalle tietoa halutun liikkeen suunnasta ja laajuudesta. Kinestetiikkakoulutusten tavoitteeksi asetettiin jo heti alussa avustajien vuorovaikutus- ja avustustaitojen kehittäminen sisältäen avustettavien voimavarojen tukeminen (Hantikainen & Lappalainen 2021). Kinestetiikka koulutusten myötä hoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat vähentyneet ja avustajat ovat oppineet tapoja edistää avustettavan omien voimavarojen käyttöä (Eklund & Riipinen 2017: 2).

Moniammatillinen yhteistyö ei ole käsitteenä yksiselitteinen, itseasiassa se on hyvin epämääräinen käsite. Englannin kielessä moniammatillisuudesta käytetään termejä kuten, multidisciplinary ja interdisciplinary. Nykymäärityksen mukaista yhteistyötä tarkoitetaan termeillä interprofessional ja trans- tai crossprofessional, jotka tarkoittavat pidemmälle edennyttä yhteistyötä. (Kontio 2010: 8.) Yleisen käsityksen mukaan moniammatillinen yhteistyö on eri asiantuntijoiden tekemää työtä asiakkaan hyväksi. Jokainen ammattiryhmä lähestyy asiakkaan asiaa omasta erikoisalastaan käsin tuoden yhteiseen päätöksentekoon oman näkemyksensä. Moniammatillisen tiimin etu on se, että heillä on osaamista monelta eri terveyden- ja sosiaalihuollon alueelta. Tällöin asiakas tulee kuulluksi ja saa oikeanlaista apua paremmin kuin pelkästään esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. (Tracy ym. 2013: 150.)

Kosketuksen ja aidon läsnäolon merkitys

Kosketus luo turvallisuutta, rauhoittaa, kohottaa itsetuntoa, vahvistaa luottamusta ja positiivisia tunteita lisäten näin psyykkistä hyvinvointia (Lappalainen 2018: 42). Käytännössä asukkaat ovat kokenee kinestetiikan käytön positiivisena. Rauhaton asukas rauhoittuu, kun hoitaja istuu hänen viereensä ja koskettaa häntä laajalla rauhoittavalla otteella olkavarteen tai reiteen ja vain on läsnä. Vuorovaikutteisessa koskettamisessa avustajan ja avustettavan välille syntyy yhteys. Kun koskettaminen tehdään laajalla otteella pehmeästi, koetaan se miellyttävänä (Lappalainen 2018: 49).

Eräs kohtaaminen on jäänyt hyvin mieleeni. Menin illalla avustamaan syvästi muistisairasta asukasta iltapesuissa ja yöpuvun vaihtamisessa. Kävelimme hänen huoneessaan olevaan vessaan ja laskimme yhteistuumin hänen housunsa alas ja hän istuutui wc-istuimelle. Hänen siinä istuessa käännyin ympäri ja hain yöpuvun huoneen puolelta. Kun palasin vessaan, seisoi hän hermostuneena ja hämmentyneenä housut nilkoissa ja esti minua fyysisesti koskemasta itseensä huitomalla minua kohti. Hetken ihmettelin ja yritin saada hänet istumaan takaisin wc-istuimelle, että saisin nostettua housut ylös tai otettua ne pois, koska pelkäsin hänen kaatuvan siinä levottomasti liikehtiessään.

Lähestyessäni häntä rauhallisesti samalla rauhoittavalla äänensävyllä selittäen asiaa, tarttui hän napakasti ranteestani ja alkoi töniä minua kauemmas. Kerroin hänelle määrätietoisesti, että minua sattuu. Hetken minua katseellaan mittailtuaan hän irrotti otteensa. Peräännyin hänen vuoteensa luokse ja istuin alas. Pyysin häntä tulemaan viereeni istumaan, jotta voisimme jatkaa yöpuvun vaihtamista.

Asukas kuitenkin jatkoi huoneessa vaeltamista edelleen housut nilkoissa. Toivoin hartaasti, ettei hän kompastuisi ja kaatuisi. Jonkin ajan kuluttua hän tuli sängyn päädyn viereen seisomaan katseellaan minua mittaillen. Hetken toisiamme katseltuamme sanoin hänelle hiljaisella äänellä, että tulisitko viereeni istumaan, jotta saisimme vaihdettua yöpaidan päälle. Hän kumartui minua kohti ja tiedusteli hiljaisella äänellä mitä sanoin. Toistettuani pyyntöni hän tuli vireeni istumaan. Kysyttyäni häneltä, saisinko auttaa häntä vaihtamaan yöpaidan päälle, kuiskasi hän minulle, että saat auttaa. Vaihdoimme yöpuvun yhdessä, jonka jälkeen peittelin hänet vuoteeseen, ja hän nukahti saman tien ja ehti juuri ja juuri toivottaan minulle hyvää yötä.

Tämä kohtaaminen olisi voinut mennä täysin toisin, jos en olisi pysynyt rauhallisena. Tässä esimerkissä täydellinen läsnäolo, asukkaan kuuleminen ja ajan antaminen hänelle auttoivat meitä pääsemään onnistuneeseen lopputulokseen.

Kinestetiikan käyttö on muuttanut työskentelyä

Mitä kinestetiikka on tuonut kirjoittajalle lisää fysioterapeutin työhön muistisairaiden ikääntyneiden parissa? Kinestetiikka on vienyt kiireen pois terapia- ja avustustilanteista. Keskittyminen on vuorovaikutuksessa ja läsnäolossa. Vuoropuhelu avustettavan kanssa on lisääntynyt ja teemme asioita yhdessä. Vuoropuhelussa sanat jäävät välillä taka-alalle ja kommunikoimme kosketuksella ja ilmeillä.

Fysioterapeutit ovat jo peruskoulutuksessaan tottuneet koskettamaan avustettavaa, mutta kinestetiikan myötä kehollinen vuorovaikutus on tullut entistä tärkeämmäksi. Kirjoittaja on lähellä avustettavaa ja antaa oman kehon kautta vinkkejä avustettavalle, siitä mihin suuntaan olemme menossa. Myös ajan antaminen avustettavalle on lisääntynyt. Asiat tehdään rauhallisesti avustettavan tahdissa.

Moniammatillisesti kinestetiikan toimintamallin käyttö on lisännyt yhteistyötä ja yhteistä pohdintaa avustettavien voimavaroista ja niiden hyödyntämisestä hoitotyössä. Keskustelu ammattilaisten välillä on lisääntynyt, kun pohditaan yhdessä avustettavan kanssa, miten hän haluaa tulla avustetuksi ja missä asioissa hän kokee tarvitsevansa apua. Kinestetiikan käyttö on myös lisännyt moniammatillisen tiimin luovuutta, ja kokeilun halua ja uskallusta miettiä asioita ja ratkaisuja luovasti. Uskallan jopa sanoa, että kinestetiikka on lisännyt työhyvinvointia ja tuonut moniammatilliseen tiimiimme iloa ja naurua.

Kinestetiikkaan ja sen mukanaan tuomaan luovuuteen sopii mietelause: ”Se, joka tahtoo keksii keinot, se joka ei, keksii selitykset”.

Lähteet

Eklund, Eeva & Riipinen, Essi 2017. Kinestetiikan® hyödyntäminen hoitotyössä. Opinnäytetyö. Tampere: Tampereen Ammattikorkeakoulu. Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma.

Fringer, André & Huth, Martina & Hantikainen, Virpi 2014. Nurses’ experiences with the implementation of the Kinaesthetics movement competence training into elderly nursing care: a qualitative focus group study. Scand J Caring Sci 28 (4). 757-766.

Hantikainen, Virpi 2018. Kinestetiikka voimavaralähtöisenä toimintamallina – pienikin voimavara on mahdollisuus. Teoksessa Hantikainen, Virpi (toim.).  Kinestetiikka -toimintamalli voimavarojen ylläpitämiseen liikkeen avulla. PS-kustannus. Jyväskylä. 15-30.

Hantikainen, Virpi & Lappalainen, Raimo 2021. Kinestetiikan oppimateriaali. 5. painos. Suomen Kinestetiikkayhdistys ry.

Kontio, Mari 2010. Moniammatillinen yhteistyö. http://oulu.ouka.fi/seutu/tukeva/Moniammatillinen-julkaisu.pdf

Lappalainen, Raimo 2018. Aidosti vuorovaikutteinen koskettaminen. Teoksessa Hantikainen, Virpi (toim.).  Kinestetiikka -toimintamalli voimavarojen ylläpitämiseen liikkeen avulla. PS-kustannus. Jyväskylä. 41-55.

Tracy, C. Shawn & Bell, Stephanie & Nickell, Leslie A. & Charles, Jocelyn & Upshur, Ross E.G 2013. The IMPACT clinic: innovative model of interprofessional primary care for elderly patients with complex health care needs. Canadian Family Physician, 59 (3). 148-155.

KIRJOITTAJA

Tuija Saastamoinen

Fysioterapeutti ja vanhustyön (YAMK) -opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Työpaikka Helsingin kaupunki, Myllypuron seniorikeskus

saattui@gmail.com

Kategoriat
Yleiset

Moniammatillisella ortogeriatrisella kotikuntoutuksella voidaan tarjota yksilöllistä tukea ikääntyneiden kuntoutumiseen lonkkamurtumasta

Lonkkamurtumasta kuntoutuvan ikääntyneen ihmisen kotikuntoutuksessa huomioitavat tekijät (Saarinen 2023; muokattu Sperring, Danford & Greisberg 2021, 176).

Lonkkamurtuma syntyy ikääntyneillä usein heikentyneen terveydentilan ja toimintakyvyn laskun seurauksena. Sillä on merkittävä vaikutus ikääntyneen elämään, sillä se mm. heikentää elämänlaatua ja kasvattaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. (Lonkkamurtuma 2017, Lahtinen ym. 2021.) Aiemman toimintakyvyn saavuttaminen vaatii tuekseen yksilölliset tekijät huomioivaa kokonaisvaltaista kuntoutusta.

Kuntoutuksella voidaan tukea ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan osallisuutta (Storr ym. 2022) ja minäpystyvyyttä (Roberts ym. 2017) sekä vähentää murtuman aiheuttamia haavoittuvuuden tunteita (Beer ym. 2022). Sairaalajaksojen lyhentyessä (Lonkkamurtuma 2017) ja kuntoutuksen painopisteen siirtyessä kotiin, tarvitaan tietoa erilaisista kotikuntoutuksen muodoista. Moniammatillisella kotikuntoutuksella voidaan yksilöllisesti tukea ikääntyneen lonkkamurtumakuntoutujan paluuta arkeen ja omaan yhteisöönsä.

Kehittämistyön tuloksena syntyi lonkkamurtumakuntoutujien ortogeriatrisen kotikuntoutuksen kuvaus

Jyväskylän ammattikorkeakoulun monialaisen kuntoutuksen koulutusohjelmassa opiskellut fysioterapeutti Anna Saarinen kartoitti kevään 2023 aikana YAMK opinnäytetyössään ikääntyneiden lonkkamurtumakuntoutujien moniammatillisen kotikuntoutuksen sisältöä. Opinnäytetyö oli jatkoa organisaatiossa aiemmin käynnistetylle lonkkamurtumakuntoutuksen hoitopolkujen kehittämistyölle ja kuntoutuksen toiminnan uudistuksille.

Opinnäytetyössä kartoitettiin kotikuntoutuskeskuksen työntekijöiltä heidän työssään lonkkamurtumakuntoutujien parissa arvioimia ja ohjaamia kuntoutuksen osa-alueita. Lisäksi selvitettiin työntekijöiden näkemyksiä moniammatillisestä yhteistyöstä ja ammattien välisestä työnjaosta. Kotikuntoutuksen työntekijät pohtivat toiminnan kehittämistarpeita sekä kehittämisehdotuksia. Kehittämistyön tuloksena syntyi kuvaus lonkkamurtumakuntoutujien ortogeriatrisesta kotikuntoutuksen toimintamallista, jossa yhdistyvät ortopedisen kuntoutuksen osaaminen kokonaisvaltaiseen geriatriseen arviointiin ja kotikuntoutuksen arjesta lähteviin tavoitteisiin. Sitä voidaan jatkossa hyödyntää kyseisessä työyksikössä perehdyttämisen tukena sekä laajemminkin soveltaa lonkkamurtumapotilaiden moniammatillisessa kotikuntoutuksessa.

Moniammatillinen kuntoutus huomioi yksilöllisesti kuntoutuksen eri osa-alueet

Tutkimuksen kohteena olleen työyksikön työntekijät arvioivat ja ohjasivat kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti ikääntyneitä lonkkamurtumakuntoutujia heidän arjessaan. Eri ammattilaisten välisen moniammatillisen yhteistyön nähtiin olevan olennainen osa kotikuntoutuksen toteuttamista. Moniammatillisen yhteistyön toteutustavat vaihtelivat yhdessä työskentelystä yhteisiin keskusteluihin ja konsultaatioihin. Kyseisessä työyksikössä lonkkamurtumapotilaiden kuntoutukseen osallistui fysio- ja toimintaterapeutteja, lähi- ja sairaanhoitajia sekä geriatri ja tarvittaessa myös kuntoutusohjaaja.

Ikääntyneiden lonkkamurtumakuntoutujien kotikuntoutuksessa huomiotiin kahdeksan osa-aluetta (Kuvio1). Osa tekijöistä oli perinteisiä lonkkamurtumakuntoutuksen elementtejä kuten turvallisen liikkumisen ohjaamista sekä aiemman fyysisen toimintakyvyn palautumiseen tähtäävää harjoittelua. Pyrkimyksenä oli myös hyvä kivun hallinta niin lääkkeellisin kuin lääkkeettömin keinoin. Lääketieteellinen hoito pohjautui kokonaisvaltaiseen ortogeriatriseen arviointiin. Tärkeässä osassa siinä on murtumien riskitekijöiden tunnistaminen ja uusien murtumien ennaltaehkäisy, sillä monilla lonkkamurtuman taustalta löytyy osteoporoosia.

Moniammatilliseen osastokuntoutukseen verrattuna kotikuntoutuksen työntekijöillä on pitkäkestoisemmat mahdollisuudet arvioida ja ohjata lonkkamurtumakuntoutujia kuntoutumista tukevan ravitsemuksen ja kotiympäristön turvallisuuden osalta. Kotikuntoutuksessa on mahdollista harjoitella turvallista toimimista kotiympäristössä ja päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Pidempi kestoisella kotikuntoutusjaksolla myös kuntoutujan psyykkisiä voimavaroja ja kuntoutumiseen liittyviä pelkoja ja toiveita voidaan arvioida ja pyrkiä tarjoamaan niihin tukea.

Ikääntyneet tarvitsevat myös sosiaalista tukea toipuakseen lonkkamurtumasta (Beer ym. 2022). Kotikuntoutuksessa kartoitetaan kuntoutujan sosiaalista verkostoa ja avuntarvetta ja ohjataan myös tarvittaessa kuntoutujan läheisiä osallistumaan kuntoutujan tukemiseen.

Lähteet:

Saarinen, A. 2023. Yhdessä takaisin arkeen. Lonkkamurtumakuntoutujien ortogeriatrisen kotikuntoutusmallin kehittäminen tutkimuksellisena kehittämistyönä. YAMK opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112732059

Beer, N., Riffat, A., Volkmer, B., Wyatt, D., Lambe, K. & Sheehan, K. 2022. Patient perspectives of recovery after hip fracture: a systematic review and qualitive synthesis. Disability and rehabilitation, 44, 21, 6194-6209. Viitattu 15.1.2023. Https://doi.org/10.1080/09638288.2021.1965228

Lonkkamurtuma. 2017. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Duodecim. Julkaistu 2006, päivitetty 16.10.2017. Viitattu 5.1.2023. www.käypähoito.fi

Roberts, J. L., Din, N. U., Williams, M., Hawkes, C. A., Charles, J. M., Hoare, Z., Morrison, V., Alexander, S., Lemmey, A., Sackley, C., Logan, P., Wilkinson, C., Rycroft-Malone, J., & Williams, N. H. 2017. Development of an evidence-based complex intervention for community rehabilitation of patients with hip fracture using realist review, survey, and focus groups. BMJ open, 7(10), e014362. Viitattu 26.11.2023. https://doi-org.ezproxy.jamk.fi:2443/10.1136/bmjopen-2016-014362

Sperring, C., Danford, N. & Greisberg, J. 2021. Rehabilitation after geriatric hip fractures. Julkaisussa geriatric hip fractures. A practical approach. Toim. N. Danford, J. Greisberg, C. Jobin, M. Rosenwasser & M. Walker. Switzerland: Springer Cham. E-kirjan luku 10.

Storr, B., Peiris, C.L. & Snowdon, D.A. 2022. Community Reintegration After Rehabilitation for Hip Fracture: A Systematic Review and Meta-analysis. Arch Phys Med Rehabil. 2022 Aug;103(8):1638-1650.e7. doi: 10.1016/j.apmr.2021.12.007. Epub 2021 Dec 31. PMID: 34973944. Viitattu 26.11.2023. https://doi.org/10.1016/j.apmr.2021.12.007

KIRJOITTAJA:

Anna Saarinen

Fysioterapeutti YAMK

VARHA (Varsinais-Suomen hyvinvointialue), Kotikuntoutuskeskus 1

anna.maria.saarinen@gmail.com

Kategoriat
Moniammatillisuus

Ikääntyneiden palveluissa moniammatillisella yhteistyöllä on tärkeä rooli

Kuva. Moniammatillisen yhteistyön yhteistyömalli.

Iäkkään asiakkaan toimintakykyä tukiessa moniammatillinen yhteistyö asiakkaan verkostoon kuuluvien tahojen kanssa on keskeistä. Käypähoito-suosituksen (2016) mukaan ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä hoidon tavoitteena on asiakkaan hyvä elämänlaatu sekä omannäköinen elämä. Hyvä hoito perustuu asiakkaan toimintakykyyn ja sen arviointiin ja tukemiseen. Ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä työskentelee eri alojen ammattilaisia, jotka luovat yhteisen käsityksen asiakkaan tilanteista, tarpeista ja tavoitteista. Toimintakykyä edistävän hoidon pohjana toimii asiakkaan voimavarojen tunnistaminen ja tukeminen. Mönkkösen ym. (2019, 17) mukaan sujuva moniammatillinen yhteistyö on edellytyksenä turvalliselle ja toimivalle palvelulle. Moniammatillinen yhteistyö voi toteutua joko organisaatioiden sisäisen tai ulkoisen yhteistyön muotoina tai esimerkiksi verkostojen yhteistoimintana.

Henkilökunnan on tärkeää mahdollistaa iäkkäiden asiakkaiden osallistumista erilaisiin aktiviteetteihin voimavarojen mukaisesti. Ikäihmisille tarvitaan oikea-aikaisia kuntoutuspalveluita. Kuntoutushenkilöstön osaamista tarvitaan asiakkaiden toimintakyvyn edistämisessä ja ylläpitämisessä sekä lisäksi ikääntyneiden palveluissa toimivan henkilökunnan tukemisessa. Kuntouttavasta toiminnasta tarvitaan lisäkoulutusta ikääntyneiden parissa työskentelevälle henkilökunnalle. (STM 2020, 56, 57.)

Toimiva tiedonkulku on tärkeää

Keväällä 2023 kehitettiin yhteistyötä osana YAMK:n opinnäytetyötä ”Moniammatillisen yhteistyön toimintamalli asiakaslähtöisen hoidon tueksi ikääntyneiden hoivapalveluissa”. Kehittämistyössä selvitettiin kahdessa yksityisessä yrityksessä työskentelevän hoitohenkilökunnan sekä fysioterapeuttien näkemyksiä moniammatillisesta yhteistyöstä ympärivuorokautisen hoidon yksikössä. Kehittämistyön tavoitteena oli selkeyttää yhteistyön käytäntöjä. Kehittämistyössä koottiin henkilökunnan näkemysten pohjalta toimintamalli moniammatilliselle yhteistyölle. Malliin nostettiin yhteistyöhön liittyviä tärkeitä näkökulmia. (Heimonen 2023.) 

Moniammatillisessa yhteistyössä tärkeiksi tekijöiksi havaittiin kehittämistyössä yhteinen keskustelu toimijoiden välillä ja tiedonkulku. Kuntoutuksen keinot ja asiakkaan arjen sujuminen ovat tärkeitä tietoja, jotta voidaan toimia asiakaslähtöisesti. Yhteisten, asiakkaiden toimintakykyyn liittyvien tavoitteiden tulee olla kaikkien toimijoiden tiedossa. Toimivalla yhteistyöllä voidaan parantaa sekä hoidon laatua että tukea paremmin asiakkaiden toimintakykyä. Yhteinen toimintamalli tuo selkeyttä moniammatillisen yhteistyön prosessiin ja käytänteisiin. Työntekijöitä tulee organisaatioissa opastaa mallin käyttöön vähitellen. Tulevaisuudessa yhteistyö tiivistyy organisaatioiden välillä sekä palveluiden rajapinnassa. Tämän takia moniammatillista yhteistyötä on tärkeää kehittää.

Lähteet:

Heimonen, E. 2023. Moniammatillisen yhteistyön toimintamalli asiakaslähtöisen hoidon tueksi ikääntyneiden hoivapalveluihin. YAMK-opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilu. Lahti. Viitattu 4.6.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053116790 

Käypähoito. 2016. Hyvä ympärivuorokautinen hoito. Viitattu 4.6.2023. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nix01676 

Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus Oy.

STM. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelun laadun parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu. Viitattu 4.6.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

KIRJOITTAJA:

Eveliina Forsberg os. Heimonen

Fysioterapeutti YAMK, geriatrisen kuntoutuksen erityisosaaja

https://www.linkedin.com/in/eveliina-forsberg/

eveliina.hei@elisanet.fi

Kategoriat
Omaishoito

Lyhytaikaishoidossa voidaan tukea omaishoitajaperheen arkea ja toimintakykyä

Kuva. Kuntouttavan lyhytaikaishoidon vakioitu toimintamalli.

STM:n antaman laatusuosituksen kärkeen on nostettu laadukkaiden ja vaikuttavien palvelujen kehittäminen ikäystävällisessä yhteiskunnassa. Laurean sosiaali- ja terveysalan johtamisen YAMK opiskelijat Kirsi Lehtonen-Pulli ja Katja Kangaslehto selvittivät Keusoten lyhytaikaishoidon nykytilaa, sekä omaishoitajien että henkilöstön näkökulmasta. Yhteistyössä kootun aineiston pohjalta kehitettiin ehdotus Keusoten kuntouttavan lyhytaikaishoidon vakioiduksi toimintamalliksi. Tutustu opinnäytetyöhön: Kuntouttavan lyhytaikaishoidon vakioitu toimintamalli omaishoidettavan toimintakyvyn tukemiseksi Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymässä.

Tietoa, tukea ja toimenpiteitä

Suomessa oli vuonna 2021 yli 50 000 omaishoitajaa ja noin 51 600 omaishoidettavaa. Omaishoitajat kaipaavat tukea, neuvontaa sekä ohjausta sitoutuneessa ja arvokkaassa tehtävässään. Lyhytaikaishoito on monelle omaishoitajalle merkityksellinen tukipalvelu, joka mahdollistaa omasta terveydestä huolehtimiseen, levon ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen.

Omaishoitajat haluavat tietää miten toimintakykyä arvioidaan, seurataan ja tuetaan lyhytaikaishoidon jaksolla. Omaishoitajat osallistuvat mielellään lyhytaikaishoidon tavoitteiden ja kuntoutumissuunnitelman laatimiseen. Läheiset ovat usein parhaita asiantuntijoita kertomaan arjen toimintojen sujuvuudesta, mahdollisista haasteista ja kotona pärjäämisen tuen tarpeesta.

Vaikuttavat ja laadukkaat palvelut syntyvät yhteistyössä

Lyhytaikaishoidon henkilöstön kanssa yhteistyössä kehitetyn ja omaishoitajien arvokkaan näkökulman huomioiva kuntouttavan lyhytaikaishoidon vakioitu toimintamalli on kokonaisuudessaan visualisoitu yhteen kuvaan. 

Vakioidun toimintamallin johtotähtenä nähdään ikäihmisen toimintakykyinen ja merkityksellinen arki. Vakioidut toimintatavat ohjaavat henkilöstöä ikäihmisen toimintakykyä edistävän työtavan osalta lyhytaikaishoidon jaksoa ennen, sen aikana ja jakson jälkeen.

Ammattilaisten osaaminen korostuu ikäihmisen toimintakyvyn arvioinnissa ja etenkin siinä tapahtuvien muutosten seurannassa. Kuntouttavien toimintojen on oltava motivoivia, merkityksellisiä ja ikäihmisen omannäköiseen arkeen sopivia. Hyvä tiedonkulku lisää omaishoitajan ja hoidettavan ikäihmisen osallisuuden tunnetta lyhytaikaishoidon jakson suhteen. Viestintä vaikuttaa asiakaskokemukseen, sitouttaa yhteisiin tavoitteisiin ja varmistaa koko asiakasprosessin sujuvuuden.

Toimintamalli edellyttää jatkuvaa arviointia ja kehittämistä, jotta se säilyy aktiivisena, tukee palvelun tasalaatuisuutta ja palvelee mahdollisimman konkreettisesti arjessa. Kehitetty toimintamalli on sovellettavissa ja hyödynnettävissä laajemminkin vastaavanlaisissa palveluissa. 

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen (ent.Keusote)  lyhytaikaishoidossa päästiin viemään toimintamalli käytäntöön alkuvuodesta 2023 vahvassa ja osallistavassa yhteistyöprojektissa henkilöstön kanssa. Toimintamallin käytäntöön vieminen onkin ehdottomasti tärkeää tehdä yhdessä henkilöstön kanssa  ja samalla varmistetaan vastuuhenkilöt toimenpiteille ja prosessin eri kohtiin.

KIRJOITTAJA:

Katja Kangaslehto

Fysioterapeutti YAMK

Gerontologis-Geriatrinen Fysioterapiayhdistys ry

katja.kangaslehto@gmail.com

www.linkedin.com/in/katja-kangaslehto

puh. +358 50 3695937

Kategoriat
Esteettömyys Yleiset

Asuntojen korjausneuvonta auttaa pulmatilanteissa

Kuva: Ilkka Vuorinen

Vanhustyön keskusliiton valtakunnallinen asuntojen korjausneuvonta on ilmainen palvelu 65-vuotta täyttäneelle, heidän omaisilleen sekä ikääntyvien kanssa toimiville tahoille, kuten esimerkiksi fysioterapeuteille, muistihoitajille sekä kotipalvelun väelle. Neuvontapalvelun tavoitteena on auttaa löytämään ratkaisuja kodin peruskorjaustarpeisiin sekä toiminnallisuuteen, kuten esteettömyyteen liittyviin kysymyksiin.

Asuntojen korjausneuvojat ovat rakennusalan ammattilaisia ja heitä on yhteensä 15. Korjausneuvojat eivät pelkästään anna neuvoja puhelimitse, vaan he tekevät myös kotikäyntejä, jolloin he voivat arvioida tilannetta suoraan asiakkaan kotona. Tämä on erittäin tärkeää, sillä se mahdollistaa paremman ymmärryksen asiakkaan tarpeista ja haasteista. Kotikäynnit ovat siis merkityksellinen osa palvelua ja usein neuvontakäynti voidaan tehdä yhdessä, vaikka asiakkaalle jo tutun toiminta- tai fysioterapeutin kanssa.

Korjausneuvojat tarjoavat monipuolista apua ja neuvontaa. Itse pulmaneuvonnan lisäksi neuvojat voivat auttaa asiakkaita selvittämään korjaustöiden rahoitusmahdollisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi kotitalousvähennys sekä Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn erilaiset korjausavustukset. Neuvojat voivat auttavat hakemuksien täyttämisessä ja valtuutettuna voivat myös toimia avustusprosessissa asiamiehenä. Korjausneuvojat antavat myös kustannustietoa eri remonttivaihtoehdoista ja auttavat tulkitsemaan urakoitsijoiden tarjouksia. Apua saa myös urakkatarjousten tekemiseen.

Tilastollisesti useimmiten asiakkaiden kysymykset liittyvät erilaisiin kodin toiminallisuuden ja esteettömyyden parantamiseen. Seuraavaksi eniten korjausneuvojiin otetaan yhteyttä liittyen lämmitysjärjestelmiin sekä myös energia-asiat puhututtavat. Toiminallisuuteen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi kylpyhuoneiden sekä porrasalueiden muutostyötarpeet. Keskeisinä ratkaisuina ovat turvallisuuden parantaminen ja se, että asiakas saa arjen toimintoihin helpotusta. Liian usein korjausneuvojaan otetaan yhteyttä siinä vaiheessa, kun asiakas on jo pulassa oman kodin turvallisuuden kanssa. Voi olla jopa niin, ettei hän pääse tapaamaan ystäviä, ulkoilemaan tai asioille, koska koti on esteellinen. Siksi on hyvä suunnitella etukäteen omia asumisratkaisuja ja ennakoida niihin jo etukäteen.

Neuvojat muistuttavat, että Ikääntyvät ihmiset voivat omilla valinnoillaan varautua vanhuuteen ja varmistaa siten samalla itselleen turvallisen ja mielekkään vanhuuden. Iän karttuessa on jokaisen hyvä pysähtyä miettimään, missä ja miten haluan tulevaisuudessa asua. Ikääntyneet ovat hyvin monimuotoinen ryhmä, myös asumismieltymystensä suhteen. Ikääntyneiden keskuudessa asumiseen liittyvät tarpeet ja toiveet vaihtelevat monen tekijän, kuten varallisuuden, olemassa olevan turvaverkon ja toimintakyvyn mukaan. Elämäntilanne ja asumiseen liittyvät toiveet sekä tarpeet voivat muuttua iän myötä, joten omia asumisen unelmia on hyvä pysähtyä tarkastelemaan.

Asumisen ennakoinnin ja varautumisen verkkosivusto tarjoaa lisätietoa aiheesta. Verkkosivuilta löytyvä asumisen aineistopankki on rakentunut yhteistyössä useamman ikääntyneiden kanssa toimivan järjestön kanssa. Tietopankkia on juuri päivitetty yhteistyössä järjestöjen sekä ympäristöministeriön tuella. Monipuolisesta tietopankista löytyy jäsennellysti perustietoa, mutta myös syvällisempää tutkittua tietoa sitä kaipaavalle.

Korjausneuvojaan voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Helpoiten neuvojaan saa yhteyden soittamalla korjausneuvonnan valtakunnalliseen puhelinnumeroon, josta saa pulmaan ensiapua. Puhelimeen vastannut neuvoja ohjaa tarvittaessa alueellisen korjausneuvojan luo. Lisätietoa erilaisiin asumisratkaisuihin sekä tarkempaa tietoa asuntojen korjausneuvonnasta sekä alueellisten korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät Vanhustyön keskusliiton kotisivujen kautta.

Lisätietoa

Korjausneuvojan tavoittaa: valtakunnallinen puhelinnumero 09 350 860 13 palvelee ma-pe kello 9–15

Asumisen ennakoinnin ja varautumisen verkkosivusto

Muista myös PöllöAreena -podcast, joka on kuunneltavissa Spotify-suoratoistopalvelussa

KIRJOITTAJA:

Kuva: Markku O. Pajunen, www.markkupajunen.com

Nina Leino, asuntojen korjausneuvoja

Vanhustyön keskusliitto Centralförbundet för de gamlas väl ry

Nina Leino toimii asuntojen korjausneuvojana Vanhustyön keskusliitossa. Hänen alueensa on Länsi-Uusimaa ja Vantaa. Nina on pitkän linjan rakennusalan ammattilainen. Hän on ammatiltaan rakennusinsinööri AMK, esteettömyyskartoittaja sekä muotoilija YAMK.

Kategoriat
Esteettömyys Yleiset

Toimiva ja esteetön asunto palvelee erilaisissa elämäntilanteissa

Oletko koskaan miettinyt, miten pärjäisit omassa asunnossasi erilaisissa elämäntilanteissa? Mitä jos väliaikaisesti käyttäisit kyynärsauvoja tai pyörätuolia? Tai mitä jos tarvitsisitkin liikkumisen apuvälinettä pysyvästi? Entä jos näkö heikkenisi, miten asuntosi tällöin palvelisi sinua parhaiten?

Asunnonmuutostöitä mietittäessä täytyy muistaa, että koti on ihmiselle tärkeä ja hyvin henkilökohtainen paikka. On kunnioitettava asukasta ja asukkaan mielipiteitä. Asunto ei ole pelkästään paikka, jossa nukutaan, peseydytään ja syödään, vaan se on ihmiselle paikka, jossa rentoudutaan, ladataan akkuja ja ihminen voi olla täysin oma itsensä. Koti on yleensä ihmiselle hyvin rakas paikka, jossa ihminen viettää suurimman osan ajastaan. Kodin tulee olla toimiva, turvallinen ja viihtyisä.

Kodin merkitys kasvaa mitä enemmän siellä viettää aikaa. Toiselle kodissa on tärkeää toimiva keittiö, jossa voi leipoa ja laittaa ruokaa. Jollekin toisella taas tärkeintä on sauna, jossa rentoutua tai parveke, jossa voi kasvattaa kasveja. Emme voi määritellä mikä toisen asunnossa on tärkeää, vaan jokainen määrittelee itse oman kotinsa merkityksen ja eri toimintojen tärkeyden.

Esteettömien asuntojen tarve kasvaa jatkuvasti

On arvioitu, että vuonna 2030 asuntokannasta esteettömiä asuntoja tulisi olla noin miljoona. Valitettavasti uudetkaan asunnot eivät ole riittävän esteettömiä ja vaikka olisivatkin niiden rakentaminen ei kata tulevaisuuden tarvetta. Väestö ikääntyy ja samalla ikääntyvien toivotaan asuvan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Asuntojen esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota ja vaikuttaa niin uusien kuin olemassa olevienkin asuntojen esteettömyyteen.

Lähtökohta kaikissa asunnoissa olisi esteettömyyden näkökulmasta jo hyvä, jos asunnossa ja etenkin eteisessä, keittiössä, kylpyhuoneessa sekä wc-tilassa on riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineen kanssa toimimiseen sekä seinärakenteet kestävät erilaisten tukien kiinnittämisen. Myös saapuminen ja kulku ulkoalueilta sisälle asuntoon asti on tärkeää olla esteetön, jotta kaikilla asukkailla on mahdollisuus liikkua oman kodin ympäristössä.

Miten tarkastella asunnon esteettömyyttä?

Ensin on hyvä miettiä asunnon ympäristöä.  Arvioida onko palveluja lähellä ja miten niihin pääsee. Piha-alueen tulisi olla kulkuväylien osalta tasainen ja olisi hyvä miettiä myös, miten talvikunnossapito vaikuttaa liikkumiseen. Sisäänkäynnin tulisi olla valaistu ja mahdollisimman tasainen. Jos sisäänkäynnillä on portaat, tulisi arvioida, onko luiskan tai tasonostimen asentaminen tarvittaessa mahdollista. Lisäksi on hyvä huolehtia, että ovi on helppo avata ja sisäänkäynnissä ei ole kynnyksiä.  

Eteisen osalta tarkastellaan, onko riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineen kanssa toimimiseen sekä mahdolliselle istuimelle, jotta kenkien pukeminen ja riisuminen olisi helpompaa. Lisäksi tulee huomioida vaatteiden säilytystilat niin, että niihin ylettää jokainen asukas ja että niitä on tarpeeksi. Esteettömässä keittiössä on riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineen kanssa toimimiseen, kalusteratkaisut on mietitty mahdollisimman toimiviksi ja sijoitettu oikein. Säädettävät kalusteet mahdollistavat useamman ihmisen toimimisen ja helpottaa tavaroihin ylettämistä.  

Wc- ja kylpyhuonetiloissa tulisi olla riittävästi tilaa toimimiseen. Seinien tulisi kestää erilaisten tukien ja esimerkiksi suihkutuolin kiinnittämisen. Lattiamateriaalin tulisi olla märkänäkin luistamaton. Esteettömässä asunnossa on myös riittävän hyvä, häikäisemätön valaistus. Valaistuksen lisäksi tulee huomioida päivänvalon aiheuttama häikäisy ja mahdollisuus säätää sitä esimerkiksi sälekaihtimin.  

Kannattaa arvioida onko asunto ja ympäristö helposti muutettavissa esteettömiksi, jos ne eivät sitä jo ole. Onko mahdollista pienin muutoksin saada asunnosta toimiva erilaisiin elämäntilanteisiin vai tarvitaanko isompia muutostöitä.  

Mistä apua esteettömyyden arviointiin?

Tutustu Invalidiliiton asuntojen esteettömyydestä kertoviin sivuihin

Tai ota yhteyttä Invalidiliiton asiantuntijoihin 

Kirjoittaja:

Susanna Korkeakangas

Esteettömyysasiantuntija

Invalidiliitto, Esteettömyyskeskus ESKE

Kuvat: Esteettömyyskeskus ESKEn kuvapankki