EPOS on Jorvin sairaalan päivystyslisärakennuksessa toimiva perusterveydenhuollon osasto. Osastolla hoidetaan lyhytaikaisesti akuuttigeriatrisia potilaita ja tulosyy on usein kaatuminen. Suurimmalla osalla potilasta kaatumisriski on lisääntynyt jo korkean iän vuoksi, lisäksi valtaosalla krooniset ja akuutit sairaudet, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä aistipuutokset ovat tähän vaikuttamassa. Monet potilaista käyttävät kotihoidon palveluita, mutta osastolle tulee myös hyväkuntoisia ja itsenäisiä ikäihmisiä esimerkiksi infektionhoitoon. Osastolla työskentelee päivittäin sairaanhoitajia, lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Sairaalassa kaatumisen ehkäisyn kannalta varhainen mobilisointi on keskeistä. Lisäksi on tärkeää löytää tapoja, joilla voidaan ennaltaehkäisevästi puuttua kaatumisriskiin ja varmistaa toimintakyvyn säilyminen tulevaisuudessakin.
Pilotti kansainvälisen suosituksen ja vaikuttavien käytänteiden pohjalta
Marraskuussa 2023 EPOS:lla toteutettiin pilotti kaatumisen ehkäisyn toimintamallista, jonka laadinnassa hyödynnettiin maailmanlaajuisia kaatumisen ehkäisyn suosituksia. Pilotoitava malli perustuu tutkimusten perusteella vaikuttaviin käytänteisiin. Mallissa on hyödynnetty muiden muassa UKK-instituutin Kaatumisseulan materiaaleja. Pilotista kerättiin palautetta henkilökunnalta ja käytön harjoittelua jatkettiin.
Kaatumisen ehkäisyn toimintamalli käytännössä
EPOS:n kaatumisen ehkäisyn toimintamalli toimii siten, että potilaan saapumista seuraavana aamuna hänelle tehdään lyhyt kaatumisvaaran arviointi (FRAT-mittari) moniammatillisella kierrolla, johon potilaan lisäksi osallistuvat lääkäri, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti. FRAT sisältää potilaan kaatumishistorian, käytössä olevat kaatumisriskiä lisäävät lääkkeet, henkisen tilan sekä muistin ja kognition. Kaatumisriskin perusteella valitaan toimenpiteet osastojaksolla toteutettaviksi.
Mikäli kaatumisvaara todetaan suurentuneeksi, valitaan potilaan kanssa yhteistyössä siihen vaikuttavia asioita, joihin osastojakson aikana puututaan. Potilaan kotiutuessa varmistetaan, että tieto tehdystä kaatumisriskin arvioinnista, toteutetuista toimenpiteistä sekä mahdollisista suositelluista jatkotoimista siirtyvät hoitotyön yhteenvetoon kirjattuna potilaan kotiin tai jatkohoitopaikkaan.
Mallin juurruttamisen haasteet
Osastotyössä, jossa hoitajien aika kuluu uusien potilaiden vastaanottamiseen, perushoitoon sekä potilaiden kotiuttamiseen, uusien käytänteiden omaksuminen on koettu haasteeksi. Lisäksi kaatumisen ehkäisyn toimintamallin tuomaa lisäarvoa on kyseenalaistettu, koska mallia käyttämällä potilaille suositellut toimenpiteet ovat samoja, joita osastolla muutenkin tehdään. Ero on kuitenkin siinä, että usein potilaan saamat tutkimukset, arvioinnit ja niiden myötä myös hänen saamansa hoito perustuvat kunkin hoitavan ammattilaisten ammattitaitoon ja kokemukseen. Potilaiden arvioiminen samalla mittarilla ja moniammatillisen tiimin hyödyntäminen toimenpiteiden valinnassa potilaan mielipidettä kuunnellen, varmistavat tasalaatuisen hoidon.
Tulevaisuuden toimintamallia kehittämässä
Geriatrian professori Esa Jämsen oli maaliskuussa 2024 puhumassa Espoon sairaalassa aiheella: Miten saada hoitopaikat riittämään? Jämsen painotti toimintakyvyn laskun suhteen varhaisen puuttumisen merkitystä. Nykyisten hoivapaikkojen riittävyyden takaamiseksi pitäisi niitä tarvitsevien määrä vähentyä seuraavan viiden vuoden aikana viidenneksellä ja vuoteen 2035 mennessä kolmanneksella. Tulevien vuosien aikana suhteellisesti suurin määrällinen kasvu tulee kuitenkin olemaan juuri eniten apua tarvitsevan vanhimman ikäryhmän keskuudessa.
Jämsen esitteli nykykäytännön, jossa sairaalassa potilasta hoidetaan vain akuutin tulosyyn vuoksi. Tämä on ikääntyneellä pääsääntöisesti vain niin sanotusti jäävuoren huippu. Esimerkiksi keuhkokuumeen vuoksi päivystykseen joutuneella potilaalla saattaa pinnan alla olla tekijöitä, jotka hänen toimintakykyään heikentävät ketjureaktion lailla: monilääkitys aiheuttaa matalan verenpaineen, mistä seuraa huimausta, kaatumispelkoa, liikkumisen rajoittamista, toimintakyvyn lasku ja kaatumisriskin lisääntyminen. Kaatumiset ovat suuri riski itsenäiselle kotona pärjäämiselle ja laitoshoitoon joutumiselle. Mikäli keuhkokuumeen hoidon ohella potilaan mataliin verenpaineisiin kiinnitetään huomio, virheellinen lääkitys korjataan ja huimaus loppuu, jatkaa potilas liikkumista myös kodin ulkopuolella. Samalla hänen toimintakykynsä säilyy riittävänä mahdollistaen itsenäisen kotona asumisen pidempään. Jämsen painotti, että lähitulevaisuudessa ikääntyvän hoidossa painopiste tulee siirtää kohti laajempaa geriatrista arviointia, jolloin toimintakykyyn heikentävästi vaikuttaviin asioihin puutaan jo ennen kuin ne vaarantavat potilaan itsenäisyyden. Espoon sairaalan päivystysosastolla ollaankin vastaamassa juuri tähän tarpeeseen.
KIRJOITTAJA:
Hanna Tupamäki
Fysioterapeutti, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Espoon sairaalan päivystysosasto
hanna.tupamaki@luvn.fi
www.linkedin.com/in/hannatupamaki
